Väsyneenä huomaan juttelevani hyvin levottomiakin välillä. Silloin ei tule niin paljon seurattua mitä suustaan päästää. Kaikenlaista.

Miltähän tuntuisi pitää suukapulaa?   Hengityksen kontrollointi tai tavalla tai toisella estäminen kuuluu niihin ”ehdottomat eit” juttuihin. Ja onko suukapulan kanssa hankalaa ilman saanti? Kuola valuu ja suu kuivuu…äh, ehkäpä järki korjasi tuota orastavaa halua. Toivottavasti toinen heittoni on Omistajaltani unohtunut kokonaan.

Samaan sekoiluun menee kun välitän naistenpäivävitsin. Jos on ihan puhkikulunut ja tuttu valitan, minulle oli uusi.  Anteeksipyyntö jos aineksia herneisiin löytyy.  Luojan vitsin ymmärtämiseen luotan.

“Aatami ja Eeva olivat melkein valmiita, kun Jumala kaiveli vielä luomislaatikon pohjia.
- Täällä on vielä pari asiaa jäljellä. Ensimmäisenä olisi kikkeli…
- Minulleminulleminulle! huusi Aatami
Saatuaan vehkeen hän heilutteli sitä, juoksi nauttien ilmavirrasta ja pötkylän pomppimisesta. Hän pissasi kuvioita hiekkaan ja nauroi ilosta. Eeva katseli ja kysyi:
- Mitä minulle jäi, Luoja?
Jumala katsoi Eevaa lempeästi ja sanoi:
- Aivot, Eeva, aivot…”

mirri