Ovikello pärähtää kovasti, riennän aukaisemaan. Joulu on ja oven takana seisoo joulupukki, komeassa jouluasussaan, naamari ja kaikki on. Menen hämilleni…en ole tilannut itseäni varten pukkipalvelua. Kysyn hymyillen että ”mihin osoitteeseen se pukki oli matkalla oikein?” ”Osoite on aivan oikea”, toteaa pukki ja astuu sisälle sulkien oven perässään. Äänestä en saa vinkkejä tulijan henkilöllisyydestä ja säikähdän jo hiukan. Pukilla on pitkä lahjakäärö mukanaan, joten rentoudun ja arvelen jonkun tutun pelleilleen kustannuksellani.

Omatoiminen joulupukki kävelee ohitseni olohuoneeseen, ottaa tuolin keskelle lattiaa, siihen sitten istuen. ”Kukas se Joulupukille oikein osoitteen neuvoi”, utelen. Joulupukki toteaa hänen kyllä tietävän kaikkien osoitteet. Tontuthan, nuo hänen apurinsa, kuulema kiertelevät ja raportoivat kaikesta. Seuraavaksi kuuluukin tuo joulupukkien vakiokysymys ”oletkos ollut kiltti tyttö?” Alan nauramaan ja totean olleeni ”hyvin kiltti tyttö, näkeehän sen jo tuosta lahjakääröstä”. Pukki kaivaa muistikirjan taskustaan ja jää selailemaan sitä. En malta olla kiusaamatta ja kysäisen ”onko pukkiparka unohtanut vuorosanansa?” Ei näytä löytyvän huumorintajua tältä pukilta yhtään. Hyvin tiukkaan jopa pelottavaan sävyyn kaveri toteaa kirjasta löytyvän tekemiseni vuoden ajalta.”Tulehan tähän seisomaan, eteeni” sanoo joulupukki ja ojentaa käsiini lahjakäärön kun siirryn hänen eteensä.

Olen jo istahtamassa paketin kanssa nojatuoliin, kun tämä joulupukki komentaa aukaisemaan paketin siinä edessään. Hänen äänessään on niin paljon painokkuutta, etten ala inttämään vastaan. Pukin edessä seisoen rapistelen käärön auki. Olen pelkästä hämmästyksestä istua niille sijoilleni. Sisällä on

koivun oksia. ”Mitä tämä on, kuka oikein olet?” Toistelen kysymyksiä hämmästyksen vallassa.

 Etkös ole tiennyt että Joulupukki tuo risuja tuhmille tytöille?” toteaa pukki. ”No joo… mutta..ei kai nyt tässä...” mutisen. Pukki toistaa kysymyksensä kiltteydestäni. En vastaa mitään, kohautan vain olkapäitäni. ”Jaahas tyttöseni, katsotaanpa sitten muistikirjasta miten sen käyttäytymisesi kanssa on ollut.” ”Risuille onkin näköjään kova tarve”, toteaa pukki, ”täällä on monia toilailuita, onhan tosiaankin…” Nyt jo epävarmana, pyydän muistikirjan luettavakseni. Toden totta, siihen on kirjoitettu, pahimmat mokani ja väärin tekemiset, oikein yksityiskohtaisesti vielä. ”Mi mistä sinä nämä, kuka olet…”, sopertelen naama punaisena omia tyhmyyksiäni lukien. ”Pukki kyllä tietää, kuten huomaat” toteaa hän.

”Pitävätkö muistikirjassa mainitut asiat paikkansa”, kuuluu tiukka Pukin kysymys?”

”Kaipa ne voisi pitää tuota… mutta…”Pukki keskeyttää mutinani ja kysyy vaativalla äänellä ”pitääkö vai ei?”

”Saan jo voimaa ääneeni ja totean melkeinpä uhmakkaana ”pitää paikkansa!”  Pukki ottaa kädessäni olleet oksat ja viuhuttelee niitä ilmassa. Kuvittelen miltä vitsat tuntuisivat takamuksellani, sillä siihenhän nuo on tarkoitettu, sen jo tajuan…Pelottaa. Kuka tämä minut hallintaansa ottanut Pukki oikein on?

”Se onkin vuorossa kunnon perinteinen selkäsauna” toteaa Pukki. Pukki ottaa kädestäni kiinni ja taivuttaa polviensa päälle poikittain. Pukki nostaa hameenhelman ylös. Muutamia kevyitä läimäyksiä pakaroille ja Pukki vetäisee pikkarit alas myös. Siinä makaan, peppu paljaana tuntemattoman Joulupukin polvien päällä…hävettää ja nolottaa. Pukki tiukentaa otteen ja samassa viuhahtaa vitsat pakaroilleni. ”Aih”, kiljaisen heti. Viuh, viuh ja viuh monta kertaa…peppua polttelee ja kirveltää. Pyydän lopettamaan, yritän kiemurrella pois. Turhaan… Pukin ote vain tiukkenee ja vitsat jatkavat työtään. ”AIH, AIHH, sattuu” Vitsat tanssivat pepulleni valituksistani huolimatta. Vaikeroiden pyydän anteeksi tekemisiäni. Pukki pitää hetken taukoa ja kysäisee ”osaisinko käyttäytyä paremmin, ilman tämän vuoden toilailujen uusintaa? ”Varmasti korjaan tapani, kun vain ei enää piiskaa” lupaan auliisti. Pukki aikoo vielä varmistaa asian niin että muistan aikomukseni paremmin.

Vitsat suhahtavat taas kirpaisevasti pakaroille. Viuhh, aiih, viuh, aiiih, viuhhh! Yritän laittaa toista kättä pepun suojaksi. Pukki nappaa käteni kiinni ja jatkaa rangaistustaan. Valitukseni ja voihkinani alkaa muuttua itkun sekaiseksi vitsan iskujen jatkaessa armotonta työtään. Kun tuntuu etten kestä enää yhtään, itku tulee ja samassa Pukki lopettaa piiskauksen. Hetken aikaa pukki silittelee tulista kirvelevää peppuani. Pukin avustuksella nousen ylös. Kyyneleet alkavat kuivua  poskilleni…kun tämä tuntematon joulupukki  rutistaa hetken lohduttavasti…ennen poistumistaan.

mirri