Osui. Olen kuvitellut tai pitänyt itseäni henkilönä…josta ei saa selvää. Luullut osaavani kätkeä fiilikset tilanteessa kuin tilanteessa. Toiset ovat taitavampia tulkitsemaan. Niin sen on oltava.  No toisaalta myös pidän itseäni peruspositiivisena, joka ei valittele. Mietintää aiheuttaa.

Valtaa, sitä vaan toisilla on. Vastustuksen murtaminen, sitä on tapahtunut. Toimintavaihtoehtojen rajoittaminen, tähänkin kyllä, välillä pitkin hampain. Asenteiden muuttamista, sitäkin. Onko sitten velvollisuus totella…enpä tiedä tällä luonteella, ei ole, ettei hauskuus mene. Kai se luontevaa olisi mirrin asemassa, mutta silti. Oikeus on Omistajalla vallan käyttöön, totta. Myönnettävä se on, olen Omistajani vallan alla.

Ämpyily iski. Eihän turvasanaa tarvita myöskään kohdasssa; ”Ei missään tapauksessa - ei ikinä”. Sehän itsessään jo estää tekemisen, jossa tarvittaisiin turvasanaa.

Turvasanan miellän todellakin niihin tilanteisiin parhaiten, joissa tulee jokin hätä.

Toista vaihtoehtoa lopettaa leikki…sitä ei ole. Kohtelias pyytäminen toki käy, sitä luulisin osaavani. Pyytämisen sanamuotoon mahdollisuus tyssäsi.

mirri