Suurin sessiointi tapahtui pään sisällä.

Sidonnan alkaessa, silmälaput silmillä, siinä pyöri  mielessäni ”haluan tämän seis, en uskalla, miksi suostuin…” En sanonut mitään…kohti vain kauhun hetkiäni jatkoin. Missään vaiheessa en yrittänyt kokeilla turvasanan käyttöä, en tiennyt olisiko toiminut . Ilkeät puheet, epämiellyttävän oheistoiminnan kanssa saivat itkun pitkästä aikaa tulemaan…

Helpotus/ vapautuminen tuli tilanteen purkautuessa. Asioita saatiin kohdilleen.

Mietintää aiheuttaa vieläkin Omistajani pohdinta viimeisestä tapaamiskerrasta. Itse kun haluan suhteen lopetettavan ihan reilusti puhuen asiasta, en kurjalla/ hurjalla leikillä tai hiljaisuudella.

Jälkimietteissä grillintestaukseen

mirri