Valmistauduin  tapaamiseen, meikkiä jaksoin naamaan vääntää ja asuna kesäistä. Vaikea olo lyhyessä hameessa, tosin seuraavana aamuna lähes mahdotonta samassa asussa, ilman pikkareita.

Nokkosia on nyt varovasti kokeiltu. Ainakin minulle niistä tulee heti polte ja kirvely, poltinkarvan osuessa. Kortisonivoidetta näppyihin laitoin ja aika hyvin toistaiseksi olen pärjännyt jälkimaininkien kanssa. Suihku, hikoileminen tai raapiminen saa kaiken alkamaan alusta niissä kohti missä lienee poltinkarva ihoon uponneena. Luultavasti ei kannata paljoa kerralla urheilla nokkosten kanssa. On todella vaikea tilanne joutua pyytämään jotain tuollaista ja pyysin kuitenkin. Olisiko sitten helpompaa jos toinen vain sanoisi mitä ja miten seuraavaksi on vuorossa.  

Juu nokkoset olivat pieni osa monipuolista ja antoisaa kokonaisuutta. Omalla kohdallani oli kertynyt sylin tarvetta paljon. Siitä oli mahdollisuus nauttia kunnolla. Mieleen nousee monikin juttu.  Piiskaus solmupäisillä naruilla, oli kova, mutta hyvin tyydyttävä/ nautittava kokemus. Omistajani osaa säikyttelyn taidon, eli pelkoa, aitoa sellaista, sain kokea myös. Ihmettelen hiukan rohkeutta tai riskin ottamista jossain kohti. Pieni hauska taistelukin tuli käytyä viinirypäleen syönnistä...no olen hyvä häviäjä vaan sen rypäleen syönti yök!

 Lähtöpäivän aamuna Omistajani yllätti kysymällä millaista leikkiä haluaisin!  Menin ihan kipsiin, en osannut vastata. No, seuraavan kerran rohkeampi sitten.

Haikea olo jäi…muutenkaan en heiheistä tykkää. Saatikka sitten kun pitää irrota taas omilleen oravanpyörään.

mirri