Hyvä syyssää, kivaa ajella kohti tapaamista.
Ei ihan  noin helppoa lähtöpäätöksen teko ollut. Varkain, pikkuhiljaa...salakavalasti...pelko tulee. Ei se toki tyhjästä tullut taaskaan. Omistajalla on taito tehdä se. Hyvä sellainen ja kun hän saa nautintoa pelon tekemisestä...paketti valmis. Otin asian esille, eli soitin ja kerroin pelkoni.Tilanne oli kiikunkaakun minulla ja hän sitten rauhoitti tilanteen. Pientä varmistusta oli puoleltani...jättineulojen poisjäännistä.
Ensimmäinen ilta meni saunoessa ja rentoutuessa. Hyvää ruokaa unohtamatta. Kivaa juttelua. Testasin jopa järveä...hyrr oli kylmää.
Seuraavana päivänä olinkin subina aika vahvasti osan päivää esillä. Aamupalasta alkaen, kahvit tippumaan ihan hänen toiveensa mukaan. Koko reissun rankin vaihe...henkisesti ainakin, oli viedä saunaolut tölkit kauppaan. Typerää, mutta totta.
Piiskaus otti myös lopulta lujille. Tosi lujille. Itku tuli kunnolla. Meni itseltä kontrolli tilanteeseen.  Ei ollut turvasanan sanojaksikaan. En tiedä olisinko sanonut. Syli oli tarpeen. Jäljet näkyvät sivalluksista, niistä kymmenestä kovimmista. Tuntuivat kotimatkallakin.
mirri