Juuri ehdin kotiin, viime hetken vitsojen haulta, kun Omistajani saapui. Korsetti, sukat, hame ja korkkarit verhonani. Odotettu tapaaminen, mukavaa nähdä. Tapahtui niin paljon kaikenlaista, en edes yritä kaikkea saada kirjoitettua. Perhosia vatsassa…kahvi ja juttelu rauhoittivat tilannetta.

Sidontaa oli luvassa ja sitä myös sitten oli. Piiskalla alkoi kuitenkin, kumarrun käskystä keittiötuolin päälle ja vitsan iskuja tulee…enkä pysy paikoillani vaan väistän ja lopulta karkaan pois. Tilanne alkaa uudelleen ja sama juttu. Viimein Omistajani sanoo että kuinka kauan haluan jatkaa piiskan saamista…vai voisinko olla paikallani kunnes hän on rangaistuksen antanut. Keskityn ja olen paikallani ja vitsan iskutkin loppuvat. Jossain vaiheessa Omistajani toteaa että hän ei pahemmin välitä ämpyilystä. Hävettää, vaan minkäs itselleen teet.

Olohuoneessa matolla alasti. Kelmua iso rulla. Pelottaa ja paleltaa.  Lämmin tulee pian, liiankin. Hikoilu alkaa vaikka kelmua ei ole kuin vähän ympärillä.  Tiukassa paketissa, kädet eivät liiku ja eipä paljon mikään muukaan. Hän ottaa rinnat käsittelyyn tekemällä kelmuun reiät puukolla.

Tuolissa sidottuna naruilla. Toisen armoilla ja hallinnassa. Steariinia rinnoille, polttaa ja irti ei pääse vaikka kuinka rimpuilee ja kiemurtelee.

Sopimus on ollut että vessan ovi on auki…kun siellä käyn. Hänen ollessaan puhelimessa…yritän nopean käynnin tehdä ja suljen oven lukkoon asti. Virhe. Vitsa sattuu, luulisin muistavani sopimuksen. Yksityisyys puuttuu mirriltä. Silti. Pidän ovea kiinni yksin ollessanikin. Vessasopimuksesta ei rakkokaan pidä.

Nyhjään kainalossa sängyssä ja höpöttelen niitä näitä. Saan kyselytuntinikin, joka selventää ja lisää luottamustani Häneen. Ruokailut menivät lähes huomaamatta kaiken yhdessäolon ohessa.

Kovin pala oli koiran purulelu. Tosi, tosi paha. Ottaa luonnolle tunteja jälkeenpäinkin. Koirakoulu, nöyryytys. Tuo kumille haiseva vihreä ällötys. Tehtävänä hakea ja tuoda se omistajan kädelle.  Jumitan täysin. En ala konttailemaan ja noukkimaan lelua. Piiskaa siitä tulee, ensin kevyesti ja sitten kehotus uudestaan. EN todellakaan aio toimia. Lukemattomia vitsaniskuja ja minun pääni pitää. Kehossa on kirveleviä vitsanjälkiä melko lailla. Sattuu! Yritän välillä kysellä vaihtoehtoja tehtävälle. Niitä ei ole. Omistaja tiukan ja hymyttömän näköisenä vain odottaa lelun hakemista. Ja vitsa valmiina toisessa kädessään. Hymy on kadonnut tältä mirriltäkin. Päällä vain nöyryytyksen kauheus mitä tulisi lelun kanssa konttailusta. Turvasanaa en käytä, sillä se ei ole tarkoitettu tuollaiseen tilanteeseen. Arvelen että pakkohan omistajan on lopettaa jossain vaiheessa, sillä en aio toimia. Hän painaa toisella kädellä niskasta alaspäin ja antaa voimalla vitsan heilua. Kontallaan olen ollut lattialla koko koulutuksen ajan. Nyt sattuu ja polttelee niin paljon että pakko saada taukoa. Lähden konttaamaan lelun luokse. Luonto/sisu mikä tahansa, ei anna periksi ottaa suuhun sitä, vaan otan lelun käteen ja vauhdilla laitan sen Omistajan kämmenelle. Ei todellakaan helpottanut yhtään, päinvastoin. Nyt tulee vitsaniskuja kovalla  voimalla ja vauhdilla. Minulta katoaa vastarinta…kai pakosta…en tiedä. Pakko mikä pakko. Ei ole enää vaihtoehtoja. Omistajani ei luovuta vaan sen joudun tekemään minä. Nyt konttaan lelun luokse ja otan sen suuhun ja konttaus jatkuu takaisin Omistajani luo. Lasken lelun suustani hänen kämmenelleen. Jään siihen kyhjöttämään kontalleen. Ei ole mirristä päännostajaksi, nöyryytys on täydellinen. Luulisin ainakin jos oloani käytän mittarina. Hän silittää hiuksiani ja kehuu, kuinka hyvin se lopulta kävi. Äh, ja sitten tulee itku, kerta kaikkiaan!  

Mitäs muuta näiden poimintojen lisäksi. Eräs tärkeä saavutus tai tapahtuma onnistui. Korvatulppia kannattaa hankkia sängyn viereen .  Nyt on olo väsynyt ja tyytyväinen. Toivoakseni toisaallakin.

mirri