Masterina minua on aina harmittanut se, että kun itse tuntee tarpeeksi hyvin subinsa - tämän rajat, heikkoudet ja  vahvuudet - niin subi tuntee minut jo liian hyvin. subi ei siinä vaiheessa enää pelkää minua ... ei jännitä sitä, että jotain pahaa tapahtuu. Alistajan näkökulmasta katsottuna tämä pelon katoaminen on ikävä juttu. Kun tuntee subin niin, että voisi aiheuttaa vaikka kauhua, niin subi tietää jo ettei se ole todellista. Menee pelkäksi leikikiksi.

Nyt on tilanne toinen. Olemme tunteneet toisemme kohta kaksi vuotta, eikä mirri luota minuun vieläkään. Viime viikkoinen tapaaminen peruuntui itse asiassa sen takia. mirri pidensi yhtä reissua sen verran, ettei keritty tavata. Hassuinta asiassa on se, että hän itse myöntää tuntevansa olonsa hyväksi ja turvalliseksi kun olemme kahden. Mutta ongelman muodostaa väliajat .. siis kaikki  linkit mitä lähetän ja keskustelut. Siinä syntyy epäilys pitäydynkö aina järkevissä rajoissa.

Kummallista mutta toisaalta kiihottavaa.

No me tapaamme ensi viikolla. Olen sanonut sitovani mirrin penkkiin ja laittavani hänelle suukapulan - ettei turvasanan käyttö onnistu - ja sitten katsotaan missä rajoissa pysyn. Annoin kellonajan johonka kannattaa ottaa turvasoitto kaverilta. Tämä on kynnyskysymys .. jos mirri tämän peruu ... peruu paljon. Tai sitten on ainakin rakennusaineet luottamukselle olemassa - tai oikeudenkäynnille. Saa nähdä ...

Omistaja