Vielä tarpaamisestamme:

Kaivoin esiin köysivarastoni. Sopivaa köyttä olikin ihan kohtuullinen määrä, eripituisina pätkinä. Nahkaiset ranne- ja nilkkakahleet jätin suosiolla pois, vaikka niitä yleensä suosin. Niiden kanssa sitominen nopeutuu ja purkaminen on paljon helpompaa. No kaikki hyvä ei ole helppoa

Samoin otin matkaan rullan pakkauskelmua. Muumiointi olikin mirrille ensimmäinen. Alunperin olin ajatellut tehdä sen vaikeamman kautta, eli ensinnä rintakehä ja vatsa, sitten kädet mukaan, sen jälkeen jalat erikseen ja yhteen. No se selittely ja ihmettely sai minut toimimaan nopeasti .. kelmua ympärille ja kiristyksiä rullaa pyöräyttämällä. Ei siis mitään kummempaa kuin alaspäinmentäessä aina silloin tällöin pyöräyttää kelmun itsensä ympäri, niin se pysyy vartalon myötäisenä paremmin. Nostin mirrin lattialle ja ihastelin tulosta. Leikin tietysti myös hänellä siinä

mirri oli ostanut tuolin sidontaa varten ... no sitä tietysti kokeiltiin. Vaikka jotenkin aika meni niin nopeasti taas, että jäi sen tuolin tuunaus tekemättä. Puheissa oli ollut tehdä istuimeen reikiä, jotta saisi sidottua paremmin kiinni.... sinänsä se oli tarpeeksi tukeva tuoli ja mirri tykkäsi istua.

Nautiskelin kovasti tapaamisestamme ja varsinkin tuon noutamisen opettaminen kiihotti jo etukäteen. Se otti kyllä uskomattoman koville hänellä .. kontata lelun perässä ja tuoda se suussa minulle. Sitä pitää siis treenata ja paljon

Omistaja