Kuinka pelkokin voi olla joskus mukavaa.

Avuttomuus, toisen armoilla olo kiehtoo. Muttansa näissä on. Pitäisi olla vahva luottamus ettei mitään oikeasti pahaa, rajoja liikaa venyttävää pääse tapahtumaan. Varmuus että turvasana toimisi tai sitä osaisi tarvittaessa käyttää.  Juu olisikin ehkä hauskaa olla sidottuna kunnolla ja siinä avuttomana kokisikin hellää kohtelua, koskettelua…Kunhan mietin, luottamusta, turvallisuutta..näitä perusjuttuja tai niiden palauttamista.

Tulipahan mieleen erään vesipelkoisen reissu merelle kellumaan. Turistireissuja järjestetään murtajalla merellä näin talvikaudella. Turvallisuus maksimoitu, joten ei hätää. Meren selällä laiva pysähtyy tekemänsä avannon reunaan. Henkilökunta auttaa kelluntapuvun päälle. Siinähän taaperrat jäykässä asussa..siltaa pitkin jäälle. Siellä taas auttaja auttamassa, hän liu’uttaa sinut mereen kellumaan. Käsien liikkeillä voit hiukan yrittää ohjata mihin kellut. Yksin ei pääse pois…vaan toisten varassa jälleen. Vaikka paistaa, on pakkasta paljon, ehdit jäätyä ennen sisätiloja …jälleen pitää turvautua/ luottaa henkilökunnan apuun. Suihkulla vetoketjun sulatus…että saat asun päältäsi pois. Matka vielä turvalliselle maankamaralle ja sitten tuuletusta…Uskalsin.

mirri