Kyllä pidän alistumisesta. En kuitenkaan passiivisesti ota kiitollisuudella vastaan kaikkea mitä alistava osapuoli sattuu suomaan...En ole luonteeltani orja ilmeisesti. Silti koen olevani tottelevainen, jos minut tavalla tai toisella laitetaan tottelemaan/ alistumaan.  No, ainakin kerron jos en ole totellut/ alistunut.

Miten sitten alistun? Miten milloinkin. Olen jollakin tapaa kuriton tai pidän hanttiin laittamisesta, josta on jo useasti ollutkin esimerkkejä. Enkä hae tilanteita missä voin uhmata omistajaani…niitä tulee hakematta  . Ristiriitaista silti on se etten kyseenalaista millään muotoa hänen valtaansa mirriinsä. On vain niin raivostuttavan mukavaa joskus päätyä taipumaan leikeissä toisen valtaan. Alistua.

Toisaalta kyllä jossain taka-alalla hiukan tökkii Omistajani heittämä ajatus minun johonkin temppuiluuni ” Mitä tekee tottelemattomalla subilla”? Tuolle en mahda mitään, sillä olen sellainen kuin olen. En ala näyttelemään jotain täydellistä pikkuorjaa, koska en ole sitä.

mirri, helteen alistama loikoilija